Retki 2 - Lemmenlaakso

Lemmenlaakson lehtoalue on luonnonsuojelualue, joka sijaitsee Järvenpään koillisosassa, Keravanjoen molemmin puolin. Alue rajautuu idässä Sipoon kunnanrajaan ja idässä Vanhaan Lahdentiehen. Luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1991 ja se on lähes kokonaan Järvenpään kaupungin omistama. Aluetta on myöhemmin laajennettu ja nykyään sen pinta-ala on 94 hehtaaria. Lemmenlaakso on mukana valtakunnallisessa lehtojensuojeluohjelmassa ja kuuluu Natura 2000-verkostoon. Lemmenlaakson tyypilliseen ilmeeseen kuuluu Keravanjoen runsas meanderointi ja jokipenkereen kuluminen. Nykyään jokeen kaatuneita puita ei raivata pois, vaan ne saavat luonnollisesti muokata jokiuomaa. Myöskään polulle kaatuneita puita ei raivata, elleivät ne olennaisesti haittaa kulkemista. Jokivarressa on savikkoalueelle tyypillisiä avoimena pysyviä niittyjä ja lännempänä vanhempaa, luonnontilaista kuusimetsää.

Alueen hoidosta vastaavat Järvenpään kaupungin viherpalvelut. Alueella telttaileminen on kielletty, koirat on pidettävä kytkettynä ja luonto siistinä. Lemmenlaakson ydinalueella ratsastaminen, maastopyöräily ja kalastaminen on kiellettyä, eikä jalkaisin saa poiketa merkityiltä poluilta 1.4.­­-15.7. välisenä aikana. Järvenpään kaupungin maankäyttöinsinöörin Tarja Kariniemen mukaan ratsastus on sallittua ydinalueen ulkopuolella merkityillä reiteillä, jotka sijoittuvat pääosin vanhalle tienpohjalle ja pellolle. Alueelle on myös harkittu erillisten reittien merkitsemisestä ratsastajille, koska Lemmenlaaksossa liikkuu myös paljon maastopyöräilijöitä. Harrastajat ovat kuitenkin ilmeisesti tähän mennessä pysyneet sovussa, sillä Kariniemen mukaan valituksia ainakaan ratsastajien toiminnasta ei ole kantautunut hänen korviinsa.

Lemmenlaakso Järvenpään kaupungin nettisivuilla

Allaolevasta kartasta käy ilmi, miten ratsastettu reitti sijoittuu kartalle. Ydinalue erottuu tässä kartassa vähän huonosti, mutta se on tuo vaaleamman vihreä vyöhyke lähimpänä jokea. Alkuperäinen kartta tässä (PDF).

Lemmenlaakso

pituus: 4,5 km
keskinopeus: 6,31km/h
kesto: 42min
maksiminopeus: 24,5km/h
vaikeusaste: helppo / helpohko / keskivaikea / vaikea

Tämä reitti on ihan helppo. Vauhdilla saa toki lisää vaikeutta ja lopussa on vähän ahdas paikka kaatuneen puun takia, mutta ei mitään ihmeellistä. Pohjakin on lähes priima koko matkalta.

Mun täytyy tähän alkuun sanoa, että päivä jolloin tätä kuvasin oli aika pilvinen ja ilmeisesti sen takia suurin osa kuvista, varsinkin ne joissa ollaan metsässä, ovat ihan kamalia ja suttuisia ja joitain otoksia puuttuu sen takia, että ne ovat yhtä mössöä. Kokeilin myös tuota ominaisuutta, jossa puhelimella otetut kuvat liittyvät tuohon reitin yhteyteen Sports Trackerissa, mutta niistäkin tuli ihan surkeita :D Tämä ei kuitenkaan ole niin vaativa reitti että asialla olisi suurta merkitystä, harmittaa vain. Jos satun tuolla käymään niin voin lisätä kuvia myöhemmin, mutta meidän tallilta käsin Lemmisreissu kestää kolme tuntia, eli ihan joka päivä ei tule tuolla pyörittyä vaikka kiva paikka onkin!

Näköjään kamerakin on ollut ihan vinossa, jess...

Oppaanamme toimi siis Sipoossa kohdattu Jenna, kiitokset hänelle! Matkaan lähdimme Kaskelantieltä, eli jouduimme ylittämään Sipoontien. Lienee selvää, että näin isossa risteyksessä on syytä olla tarkkana hevosten kanssa ja ylittää tie varman päälle. Kaskelantie päättyy Sipoontien eteläpuolelle ja jatkuu pohjoiseen Skogsterintienä.Sitä jatketaan suoraan eteenpäin niin pitkään, kunnes saavumme risteykseen. Oikeanpuoleisessa haarassa lukee yksityistie, siispä valitsemme vasemman. Tämä on kohta 2, siitä ja parista seuraavasta ei ole kuvaa, pahoitteluni! 

Kohdasta 3 on mahdollista jo kääntyä hiekkakuopille metsäpolkua pitkin, mutta itse halusin kiertää niille takakautta, joten jatkoi tietä pitkin vasemmalle kaartaen. Hiekkakuopat alkavat jo näkyä vasemmalla puolella, mutta niille kannattaa kääntyä vasta samalla puolella olevan valkoisen mastosysteemin jälkeen, kohdasta 4. Pienen polunpätkän jälkeen ollaankin sitten hiekkakuoppa-alueella, jee! Täällä retkeilijät varmaan harvemmin talsivat, mutta renkaanjälkiä olen alueella nähnyt, eli jos menee kovaa niin kannattaa vähän katsella ympärilleen. Sateinen kesä ja syksy ovat kaivertaneet hiekkaisiin mäkiin myös syviä uria, joiden reunat sortuvat helposti, eli kovin kovaa ei tuollaiseen mäkeen kannata karauttaa.

Käyntihän on paras askellaji mäkityöskentelyyn, mutta jos tykkää vauhdista niin nämä hiekkakuopat ovat niin isot, että mäkeen on mahdollista ottaa vauhtia kuopan toiselta laidalta ja viilettää pitkät matkat ennen kuin pääsee itse mäkeen. Vitoskuva on about kuopan keskeltä ja mäkiin on vielä vaikka kuinka matkaa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että tuolla mäkien yläpäässä menee retkeilyreitti, jota jalankulkijat käyttävät. Kuvassa näkyviin mäkiin voi kuitenkin huoletta mennä reippaasti, sillä niiden jälkeen tulee vielä pieni tasanne, toinen pikku mäki ja sitten vasta tie, eli ihan noiden näkyvissä olevien mäkien yläpäässä ei yleensä pyöri ketään.

Kuva kuusi onkin otettu mäkien yläpäästä turpa parkkipaikalle päin. Parkkis on tuossa vitoskuvassa vasemman käden puolella, metsikön takana. Jos olisi tullut Skogsterintien päästä metsäreittiä kohdasta 3 hiekkakuopille, niin olisi pulpahtanut parkkiksen vierestä tänne. Reittimme jatkuu oikealle, kauniille ja hyväpohjaiselle metsäpolulle.

Tämä polku/tie (se on aika leveä) haarautuu aika ajoin, eikä mössöongelman takia mulla ole jokaisesta haarasta kuvaa. Onneksi se ei ole tarpeen, sillä oikeassa suunnassa pysyy kun vain pysyy koko ajan vasemmalla. Tällä tiellä ravaaminen on hevoselle hyvää jumppaa, sillä vaikka suurin osa tiestä on tasaista niin paikka paikoin siinä on muutamia kiviä ja juuria ja muita epätasaisuuksia, joiden huomioiminen kehittää koordinaatiota. Hanattaa ei kuitenkaan voi, koska tässä saattaa tulla porukkaa vastaan. Tämä kohta reitistä on suorastaan SATUMAINEN, ihastuin ihan kympillä tähän kivaan pieneen ravipätkään, josta löytyy ratsastajallekin haastetta.

Ainoa kummallisuus täällä on kuvassa 7 "näkyvä" kuoppa, jota olen yrittänyt vähän selkeyttää. Sen kyllä näkee normaaleilla silmillä, mutta mulla ei tokalla kerralla tuolla käydessä ollut rillejä mukana ja jouduin toteamaan että ei se kuoppa kaukaa näy kovin hyvin, ellei tiedä missä se on. Kannattaa siis olla tarkkana.

Tiessä on yksi todella märkä ja savinen kohta, josta ei voi ratsastaa. Tuo kohta kannattaa kiertää jo olemassaolevaa polkua pitkin, joka kääntyy tieltä vasemmalle, ennen lutakkoa. Polun alkua ennustelevat tien  ylle taipuneet puut ja kun etuoikealla alkaa näkyä isompia kaatuneita, kenollaan olevia puita, on aika hakeutua vasemmalle. Polun alku kyllä näkyy tieltä kun vähän tiirailee. Ilmeisesti tuolla märässä kohdassa on myös pieniä puukasoja yms. esteitä, joita voi hyppiä kun pohja on kunnossa. Nuo siniset viivat yrittävät korostaa könöttäviä puita :D

Pikkupolku on selkeä mutta sekin haarautuu vähän, kannattaa pysytellä eniten käytetyllä polulla eikä missään nimessä pomppia puskia pitkin. Oppaamme heppa oli vähän kokeneempi maastossa liikkuja kuin Ensio, me kömmittiin suurin osa ajasta kaukana perässä...

Kun polku palaa tielle, jatketaan matkaa vasemmalle.

Melkein heti vastaan tulee tien poikki kaatunut kuusi, joka täytyy kiertää juurakon kautta. Tästä pääsee myös peltoa kiertävälle reitille, mutta se on ihan hirveän liukas ja savinen, en todellakaan suosittele sitä märällä kelillä.

Parinkymmenen metrin päässä on tielle rojahtanut TOINENKIN kuusi. Tämä on tiheän puuston takia hankalampi kiertää, mutta suosittelen tekemään sen juuripäästä, se oli ehkä vähän helpompaa.

Kiitos kännykkälaatu!

Ihmisten liikkumistahan tuollainen puu ei estä, mutta hevosella tuosta ei pääse läpi tai yli millään. Kun toinenkin kuusi on saatu kierretyksi, kaartaa tieltä selkeä polku vasemmalle. Tämä polku tulee ulos Skogsterintielle, samaan paikkaan josta jo tullessa käveltiin ohi.